Huomasin eilen ajattelevani jo sitä aikaa kun olen raskaana ja valmistelen vauvan tuloa. Olin ajatuksissani jo jopa pinnasänky ostoksilla ja muistan ajatelleeni, että löytyisiköhän huuto.netistä jokin ihana vanhan mallinen pinnasänky, jonka voisi sitten itse tuunata haluamakseen. Ja kuinka ihanaa olisi päästä kirppareille ostelemaan isot kasat vauvan vaatteita... Taitaa olla ehkä hiukan liian aikaista ajatella mitään tuollaista...
Toisaalta sitten kun kävin vilkuilemassa hedelmöitysklinikoiden sivuilla, huomasin, että se on aika pirskuleen kallista hommaa. Vaikka olen vakityössä, mutta olen asuntovelallinen, niin rahaa ei ole tuollaisia summia vaan tuosta noin, joten joudun varmaankin jo rahasyistä odottelemaan muutaman vuoden... Järki puhuu... Kuinka helppoa ja "halpaa" se vaan olisi kun olisi puoliso rinnalla ja voisimme lähteä tähän projektiin yhdessä. Mutta kun sitä puolisoa ei ole, niin onko tässä sitten mitään muuta vaihtoehtoa, kun odotella se muutama vuosi. Millään en kyllä haluaisi odottaa...
Nyt tunnustus. Olen jopa ajatellut ostavani rakaustestin ja jopa tekeväni sen, jos jostain ihmeen syystä olisinkin jo raskaana. Tiedän, että se ei missään nimessä voi olla totta, mutta mitä jos... Neitseellinen raskaus... Heh... En voi ajatuksilleni mitään...
Vielä en ole päätöstä tehnyt lähdenkö kokeilemaan vai en. Ja tuskin päätös tapahtuukaan lähiaikoina. Tämä on niin iso asia, että tähän ei voi lähteä yhtäkkiä. Paitsi asuntokaupatkin tuli tehtyä parin viikon sisällä ensimmäisestä näytöstä. Mutta... mutta... mutta...
Ajatuksissa on ollut myös läheiseni ja muut ihmiset. Mitä he tästä ajattelisivat, jos tietäisivät (en siis ole vielä puhunut asiasta kenellekään). Paheksuntaa, kenties? Tiedän, että ei muiden mielipiteillä ole väliä, mutta huomaan kuitenkin miettiväni, mitä he tähän oikein sanoisivat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti