on harrastettu tänä viikonloppuna oikein kunnolla. Kävin kirjastossa aikaisemmin viikolla ja rohmusin sieltä kaikkea kivaa luettavaa. Yksi kirjoista oli Eve Mantun Musta tulee perhe-voimakirja yksin odottavalle. Vaikka kirjan ohjeet ei ihan vielä ole ajankohtaista mun tapauksessa, mutta sieltä on löytynyt paljon ajattelemisen arvoisia asioita. Sitten löysin Kaksplussan sivuilta keskusteluketjun yksinäisten naisten hedelmöityshoidoista, jossa oli yli 1000 kirjoitusta, joten sen kanssa menikin sitten useampi ilta ennen kuin sain kahlattua kaikki kirjoitukset läpi. Sieltä sain paljon hyödyllistä tietoa projektiini.
Vauva-asia on pyörinyt päässä koko viikon, pahimmin perjantaina, jolloin en muuta ajatellutkaan kuin tätä projektia. Eilen kuitenkin jossain vaiheessa iltaa pääsin sinuiksi tämän asian kanssa ja jotenkin vain tuntui siltä, että vielä on parempi kuin odotellaan vuoden verran ja mietitään kaikki asiat ensin valmiiksi, ennen kuin lähdetään soitellen sotaan. Muutaman kerran on ihana tunne vallannut vartalon, kun on tajunnut, että vuoden päästä ehkä olen jo raskaana =).
Perjantaina illalla laitoin vielä Jyväskylään In-Tiimiin myös sähköpostia ja kyselin mieltä askarruttavista asioista (kun sieltä Oulusta ei ole kuulunut vielä mitään). Ylipainoasia minua on alkanut mietityttämään, vaikuttaako se mahdollisuuteeni päästä hoitoihin, koska olen aika paljonkin ylipainoinen tällä hetkellä, Bmi yli 40. Laihduttamisen olen kyllä jo aloittanut, joten ompa siinä iso syy miksi jatkaa eteenpäin, jospa nyt motivaatio pysyisi yllä sen 6kk jälkeenkin, jolloin aikaisemmat yritykset ovat tyssänneet.
Ja arvatkaas muuten millä korvasin lauantaina tämän hirveän vauvakuumeen? Aloitin kutomaan vauvanhaalaria. Että näin täällä. On muuten hyvää terapiaa... Ompahan sitten vauvalahja jo valmiina, kun hyvä ystäväni saa vauvan loppu vuodesta =).
Viikon kestänyt kesäloma on nyt viimeisiä tunteja vaille ohi. Aamulla siis takaisin töihin. Säät ei oo mua kyllä hellineet, vettä on tullut melkein joka päivä ja nyt näyttäisi säätietojen mukaan lämpenevän. Totta kai, kun mä joudun takas töihin, niinhän se menee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti